Adverbit ovat sanoja, jotka vastaavat kysymyksiin miten, millä tavalla, missä, milloin. Tässä on joukko tavallisimpia adverbeja:
ankaux (myös), ankoraux (vielä, yhä), ecx (jopa, edes), ja (-han, nimittäin), jam (jo), nun (nyt), tuj (heti), jxus (äsken), baldaux (pian), hieraux (eilen), hodiaux (tänään), morgaux (huomenna), tro (liian, liikaa), pli (enemmän), plej (eniten), plu (edelleen, enää), tre (hyvin, sangen), preskaux (melkein), apenaux (tuskin), nur (vain, vasta), almenaux (ainakin), tamen (kuitenkin), do (siis, joten), for (poissa, pois)
Lisäksi adverbeja voi muodostaa mistä tahansa adjektiivista yksinkertaisesti korvaamalla adjektiivin -a-tunnus -e-päätteellä. Esimerkiksi:
bone (hyvin), bele (kauniisti), mole (pehmeästi), dike (paksusti), lauxte (kovaäänisesti), longe (pitkästi), alte (korkeasti), komforte (mukavasti), sagxe (viisaasti), vigle (vilkkaasti), lace (väsyneesti)
Kuten näkyy, esperanton e-pääte vastaa hyvin suomen -sti-johdosta.
Itse asiassa äskeinen operaatio, sanaluokan vaihto, on esperanton tärkeimpiä sananmuodostuskeinoja. Periaatteessa mikä tahansa sanaluokkatunnus voidaan korvata toisella. Tietenkään kaikilla näin muodostetuilla sanoilla ei ole järkevää merkitystä. Esimerkkejä:
auxto (auto), auxte (autolla) = per auxto; hejmo (koti), hejme (kotona) = en sia hejmo; proksime (lähellä), proksima (läheinen); nepre (välttämättä), nepra (välttämätön); unua (ensimmäinen), unue (ensin); dauxras (kestää), dauxro (kesto); esperanto (esperanto), esperanta (esperantonkielinen, esperantoon liittyvä), esperante (esperantoksi); vintro (talvi), vintre (talvella, talvisin); lundo (maanantai), lunde (maanantaina, maanantaisin); fojo (kerta), foje (kerran); tauxgas (kelvata), tauxga (kelvollinen)
Kuten esimerkeistä hejme, vintre, lunde ja foje huomataan, -e-tunnus ei ilmaise välttämättä tapaa vaan se voi ilmaista myös paikkaa tai aikaa.
Myös sanoihin, joilla ei ole mitään sanaluokkatunnusta, tunnus voidaan liittää:
tuja (välitön), unuo (ykkönen, yksikkö), ene (sisällä), ale (kohti), nura (pelkkä), jxusa (äskeinen), krome (lisäksi), malgrauxe (siitä huolimatta)
Joskus jopa liitetään -e-pääte tunnuksettomaan adverbiin! Näin muutetaan adverbin merkitys hieman ''lievemmäksi'':
jxuse (äskettäin), ankauxe (lisäksi), troe (liikaa), nune (nykyään)
Tämä ei ole kuitenkaan kovin yleistä.
Liitteistä ja prepositioistakin voi tehdä sanoja:
ano (jäsen), dise (hajallaan), ismo (aate), acxa (surkea, kurja), ete (hieman), ega (suuri), male (päinvastoin), transe (toisella puolella)
Paikka-adverbit noudattavat samaa periaatetta kuin prepositioilmaukset: suunta ilmaistaan -n-päätteellä. Näin ollen paikka-adverbeilla on ''akkusatiivimuoto''. Lisäksi niitä voi määrittää prepositio, varsinkin de:
hejme (kotona), hejmen (kotiin), de hejme (kotoa); proksime (lähellä), proksimen (lähelle), de proksime (läheltä); ene (sisällä), enen (sisään, sisälle), de ene (sisältä); transe (toisella puolella), transen (toiselle puolelle), de transe (toiselta puolelta); supere (yläpuolella), superen (yläpuolelle), de supere (yläpuolelta)
Myös aika-adverbeja voi määrittää prepositio:
ekde nun (tästä lähtien), gxis baldaux (pikaisiin näkemiin), antaux hieraux (ennen eilistä), post longe (pitkän ajan päästä)