Esperanton ajan ilmaukset on kerätty tähän lukuun erikseen, koska niitä ei voi suoraan johtaa suomesta eikä pelkällä päättelyllä. Tämä esitys ei ole myöskään ainoa vaihtoehto; viime kädessä kysymys on perinteistä ja makuasioista, jotka molemmat vaihtelevat.
Prepositiota en käytetään myös ilmaisemaan kulunutta tai tarvittavaa aikaa: Mi finos la taskon en kelkaj minutoj (Saan tehtävän päätökseen muutamassa minuutissa). Mi povas trinki du bierojn en minuto (Pystyn juomaan kaksi olutta minuutissa). Ventas po naŭ metroj en sekundo (Tuulee yhdeksän metriä sekunnissa).®
Se tarkoittaa myös ajan: Mi ripozu dum kelkaj minutoj (Minäpä lepään pari minuuttia). Pluvis dum la tuta somero (Satoi koko keŝan). Bonvolu resti ĉi tie dum momento (Voitko jäädä tänne hetkeksi aikaa).
Huomaa, että sana dum on sekä prepositio että konjunktio. Konjunktiona se merkitsee sillä aikaa kun. Sitä käytetään myös merkityksessä kun taas: Dum al Tero plaĉas danci vendrede, Marjo preferas resti hejme (Terosta on kiva tanssia perjantaisin, kun taas Marjo mieluummin pysyy kotona).
Luonnollisesti ilmaus en la tempo de käy aivan yhtä hyvin.
Koska prepositiolla de on monta merkitystä, usein aikailmausta selvennetään lisäsanalla: Mi loĝas ĉi tie jam de la jardeko 1970. Mi loĝas ĉi tie ekde la jardeko 1970.
Huomaa, että sana ĝis on sekä prepositio että konjunktio. Konjunktiona se merkitsee kunnes.
Prepositiot antaŭ ja post tarkoittavat myös sitten ja päästä: Li alvenis jam antaŭ kvin tagoj (Hän saapui jo viisi päivää sitten). Ni manĝos post kelkaj minutoj (Syömme muutaman minuutin päästä).
Prepositiota neantaŭ voi käyttää merkityksessä aikaisintaan, ja ilmausta nepost merkityksessä viimeistään, mennessä: Revenu neantaŭ morgaŭ (Tule takaisin aikaisintaan huomenna). Finu la taskon nepost morgaŭ (Suorita tehtävä loppuun huomiseen mennessä).
Prepositioita antaŭ ja post vastaavat konjunktiot antaŭ ol (ennen kuin) ja post kiam (sen jälkeen kun): Venu, antaŭ ol la manĝaĵo malvarmiĝos (Tule ennen kuin ruoka jäähtyy). Tero estas tre malĝoja post kiam ŝi eliris (Tero on ollut kovin surullinen sen jälkeen, kun hän lähti).
longe pitkään, kauan
nelonge jonkin aikaa (post nelonge ennen
pitkää)
mallonge lyhyen aikaa
momente hetken, hetkeksi
tage päivällä, päivittäin, päivisin
somere kesällä, kesäisin
lunde maanantaina, maanantaisin
februare helmikuussa, joka helmikuu
Koska adverbit ovat niin monimerkityksisiä, niitä voi selventää lisäsanalla: ĉiutage (päivisin), dumtage (päivällä), ĉisomere (tänä kesänä), sekvontlunde (ensi maanantaina) - tai käyttämällä reilusti prepositioilmausta: dum momento, por momento; dum tago, en ĉiu tago; en somero, en ĉiu somero; en la sekvonta lundo.
Esimerkkejä
Mi dormis horon = Mi dormis dum horo (Nukuin tunnin). Mi revenos ĵaŭdon = Mi revenos en ĵaŭdo (Palaan torstaina). Oni komencos vidigi la kinon la duan de la sepa = Oni komencos vidigi la kinon en la dua de la sepa (Elokuva tulee teattereihin 2.7.).
venonta, sekvonta, estonta, posta seuraava, ensi
aktuala, ĉi tiu, estanta, nuna tämä, tämänhetkinen,
nykyinen
pasinta, estinta, antaŭa, lasta edellinen, viime
estonte tulevaisuudessa
nune, nuntempe nykyään
pasinte, estinte menneisyydessä
postmorgaŭ ylihuomenna
morgaŭ huomenna
hodiaŭ tänään
hieraŭ eilen
antaŭhieraŭ toissapäivänä
en la posta jaro, venontjare ensi vuonna
en ĉi tiu monato, en la estanta monato tässä kuussa
en la pasinta jarcento viime vuosisadalla
Estas la dua horo. Kello on kaksi.
Estas la dua. Kello on kaksi.
Estas la dua posttagmeze (ptm). Kello on kaksi
iltapäivällä.
Estas la deka antaŭtagmeze (atm). Kello on kymmenen
aamupäivällä.
Estas la 14-a. Kello on kaksi iltapäivällä.
Estas dek minutoj antaŭ la dua. Kello on kymmentä vaille
kaksi.
Estas dek antaŭ la dua. Kello on kymmentä vaille
kaksi.
Estas la 13-a kaj 50. Kello on kymmentä vaille
kaksi.
Estas duono post la dua. Kello on puoli kolme.
Estas duono antaŭ la tria. Kello on puoli kolme.
Estas la dua kaj duono. Kello on puoli kolme.
Estas la 2-a kaj 30. Kello on puoli kolme.
Estas 30 post la 14-a. Kello on puoli kolme.
Mi venos je la 21-a. Tulen yhdeksältä.
Mi venos nepost la 14-a. Tulen kahteen mennessä.
Kuukaudet: januaro (tammikuu), februaro (helmikuu), marto (maaliskuu), aprilo (huhtikuu), majo (toukokuu), junio (kesäkuu), julio (heinäkuu), aŭgusto (elokuu), septembro (syyskuu), oktobro (lokakuu), novembro (marraskuu), decembro (joulukuu).
Juhlapäivät: kristnask(iĝ)o, julo (joulu), johanfesto, somermezo (juhannus), pasko (pääsiäinen), vappu (majtago), aprillipäivä (apriltago), syntymäpäivä (naskiĝotago), nimipäivä (nomtago), vuosipäivä (datreveno).
Päivän- ja kuukaudennimet käsitetään lähes erisnimiksi. Kuten suomessa, niiden ymmärretään yleensä tarkoittavan läheisintä ajankohtaa, eikä artikkelia tarvita: en lundo (maanantaina), en aprilo (huhtikuussa), en pasko (pääsiäisenä). Artikkeli tarvitaan kuitenkin esimerkiksi, jos sanaa edeltää lisämääre: en la sekvonta lundo (seuraavana maanantaina, ensi maanantaina), en la pasinta aprilo (edellisessä huhtikuussa, viime huhtikuussa).
Kristilliskeskeisesti voidaan sanoa: antaŭ Kristo, aK (ennen Kristusta, eKr), post Kristo, pK (jälkeen Kristuksen, jKr).