Esperantossa on kaksi lukua, yksikkö ja monikko, ja kaksi sijamuotoa, nominatiivi ja akkusatiivi.
Monikko muodostetaan liittämällä sanaan pääte -j. Ainoastaan adjektiiveilla ja substantiiveilla on erillinen monikkomuoto.® Kuten suomessakin, esperantossa toisiinsa liittyvien adjektiivien ja substantiivien luku on sama:
mia laca kato väsynyt kissani
miaj lacaj katoj väsyneet kissani
la bona libro se hyvä kirja
la bonaj libroj ne hyvät kirjat
La libro estas mia. Kirja on minun.
La libroj estas miaj. Kirjat ovat minun. [äänite]
Adjektiiveilla, substantiiveilla sekä myös pronomineilla on kaksi sijaa. Perusmuoto, johon olemme jo tutustuneet, on nimeltään nominatiivi. Akkusatiivi muodostetaan nominatiivista lisäämällä pääte -n. Näin saamme ilmaukselle mia laca kato seuraavan sijamuototaulukon:
| Nominatiivi | Akkusatiivi | |
|---|---|---|
| Yksikkö | mia laca kato | mian lacan katon |
| Monikko | miaj lacaj katoj | miajn lacajn katojn |
Akkusatiivi on verbin objektin sija. Hyvin monet verbit voivat saada objektin. Tämä asia selviää ehkä parhaiten esimerkeillä:
Mi mangxas panon. Minä syön leipää.
Sxi legis libron. Hän luki kirjaa.
Li parolos esperanton. Hän puhuu vielä joskus esperantoa. [äänite]
Akkusatiivin merkitys käy ilmeiseksi, kun vaihdamme nominatiivin ja akkusatiivin keskenään:
Min mangxas pano. Minua syö leipä.
Sxin legis libro. Häntä luki kirja.
Lin parolos esperanto. Häntä vielä joskus puhuu esperanto.
Suomenkielessäkin on nämä molemmat sijamuodot. Sattumalta suomen akkusatiivipäätekin on usein sama -n. Valitettavasti suomi käyttää myös koko joukkoa muita päätteitä ja sijamuotoja objektin paikalla, joten aivan suoraan suomesta ei voi kääntää.
Verbejä, jotka saavat objektin, kutsutaan transitiivisiksi. Verbejä, jotka eivät saa objektia, kutsutaan intransitiivisiksi.
Tässä on joukko verbejä, jotka usein saavat objektin:
amas rakastaa, vidas näkee, auxdas kuulee, scias tietää, diras sanoo, rakontas kertoo, portas kantaa
Erityisen tärkeä tällainen verbi on havas, jolla ei ole suoraa suomenkielistä vastinetta.® Se käännetään seuraavasti:
Mi havas libron. Minulla on kirja.
Sxi havis vin. Hänellä oli sinut.
La homo havas bonajn librojn. Sillä ihmisellä on hyviä kirjoja.
La katon havas mi. Kissa on minulla.
Muista erityisesti akkusatiivin käyttö verbin havas kanssa. Toisaalta verbi estas ei koskaan saa objektia eikä siis akkusatiivia.
Lisää esimerkkilauseita:
Mi amas vin. Minä rakastan sinua.
Oni vidis min. Minut nähtiin.
Vigla hundo portis la lacan katon. Eräs vilkas koira kantoi sitä väsynyttä kissaa.
La libron portis mi. Kirjaa kannoin minä. [äänite]
Tässä vaiheessa on hyvä ottaa puheeksi refleksiivipronomini si. Sen merkitys selviää seuraavista lauseista:
Mi amas min. Minä rakastan itseäni.
Vi amas vin. Sinä rakastat itseäsi.
Tero amas sin. Tero rakastaa itseään.
Tero amas sxin. Tero rakastaa häntä.
Tero amas lin. Tero rakastaa häntä.
Tero amas gxin. Tero rakastaa sitä.
Ni amas nin. Me rakastamme itseämme.
Vi amas vin. Te rakastatte itseänne.
Katoj amas sin. Kissat rakastavat itseään.
Katoj amas ilin. Kissat rakastavat heitä/niitä.
Toisin sanoen suomen sana itse käännetään esperantoksi persoonapronominilla paitsi kolmannessa persoonassa, missä se on si.
Samoin selittyy omistusmuoto sia:
Mi amas mian viglan hundon (Minä rakastan vilkasta koiraani). Marjo amas sian viglan hundon (Marjo rakastaa vilkasta koiraansa). Marjo amas sxian viglan hundon (Marjo rakastaa hänen vilkasta koiraansa). [äänite]®
Refleksiivipronominilla voidaan myös ilmaista vastavuoroisuutta:
Ni amas nin reciproke (Rakastamme toisiamme). Vi amas vin reciproke (Rakastatte toisianne). Ili amas sin reciproke (He rakastavat toisiaan). [äänite]
Vastavuoroisuuden voi ilmaista myös ilmauksella unu la alian: Ni amas unu la alian. Vi amas unu la alian. Ili amas unu la alian.