Pikkusana cxu vastaa suomen -ko-päätettä:
Cxu vi scias? Tiedätkö?
Cxu iu legis la libron? Lukiko kukaan kirjaa?[äänite]
Toisin sanoen cxu tekee väitelauseesta kyllä-ei -kysymyksen. Nämä sanat muuten ovat jes (kyllä) ja ne (ei). Niitä käytetään näin:
Cxu vi legis la libron? Luitko kirjan?
Cxu vi ne legis la libron? Etkö lukenut kirjaa?
Jes. Luin.
Jes, mi legis. Kyllä luin.
Jes, mi jes legis. Ihan varmasti luin.
Ne. En.
Ne, mi ne legis. En lukenut.
Ne on myös tärkeä etuliite: plena (täysi), neplena (vajaa), malplena (tyhjä); ebla (mahdollinen), neebla (mahdoton); venkebla (voitettavissa oleva), nevenkebla (voittamaton).
Sana cxu pannaan usein lauseen loppuun:
Vi ne legis la libron, cxu? Et tainnut lukea sitä kirjaa.
Jes! Luinpas.
Ne. En niin.
Vi legis la libron, cxu ne? Kai luit sen kirjan.
Jes. Luin.
Ne. En lukenut.
Kysymys- ja osoitussanat ovat tärkeä joukko pronomineja ja adverbeja. Esperantossa ne muodostavat niin johdonmukaisen kokonaisuuden, että ne voi esittää taulukkona. Sikai niitä kutsutaan useimmiten ''taulukkosanoiksi''.
Tässä on koko joukko huomioita näistä ns ''taulukkosanoista'':
Jotkut panevat cxi-sanan pääsanan perään: tio cxi = cxi tio, tiel cxi = cxi tiel. Joskus cxi-sanaa käytetään muissakin yhteyksissä: cxi cxio (tämä kaikki), cxijare (tänä vuonna).
Li ja mangxas ion ajn (Hän nyt syö mitä tahansa). Bonan laboranton oni ne trovas ie ajn (Hyvää työntekijää ei löydä mistä tahansa). Kion ajn mi volas, mi ricevos tion (Mitä tahansa tahdonkin, minä saan sen). Al kiu ajn virino vi edzigxos, mi sxin akceptos (Naitpa minkä naisen tahansa, minä kyllä hyväksyn hänet).[äänite]
Myös sanoja iel ja neniel voi käyttää: Cxu sxi iel placxas al vi? (Pidätkö hänestä ollenkaan?). Mi neniel malhelpis al vi (En lainkaan estänyt sinua).
/u ja /o -sanojen ero vaatii suomenkieliseltä hieman huolellisuutta, koska usein molempien vastine suomessa on sama. /u-sanat viittaavat yksilöihin (asioihin, esineisiin, eläimiin tai ihmisiin) - jonkin tunnetun joukon alkoista - kun taas /o-sanat viittaavat johonkin asiaan kokonaisuutena. /o-sanat eivät koskaan esiinny toisen sanan attribuuttina.
Esimerkkejä: Kiu vi estas? (Kuka sinä olet?) Kio vi estas? (Mikä sinä olet?) Kiu el ili perdigxis? (Mikä niistä katosi?) Kio estas tiuj? (Mitä nuo ovat?) Tio estas sekreto. (Se on salaisuus.) Cxio estas neperfekta. (Kaikki on epätäydellistä.) Cxiu estas neperfekta. (Jokainen on epätäydellinen.) Cxiuj estas neperfektaj. (Kaikki ovat epätäydellisiä.) Neniu scias ion. (Kukaan ei tiedä mitään.) Kion li diris? (Mitä hän sanoi?) Nenion. (Ei mitään.) Kiu? (Kuka?) Neniu. (Ei kukaan.)®
Huomaa erityisesti sanat kiam (jolloin, kun) ja kiel (kuten, kuin): Mi legos la libron [tiam], kiam vi venos (Luen kirjan, kun tulet). Li kantas [tiel] kiel birdo (Hän laulaa kuin lintu).
Sanaa kiel käytetään, kun vertailtavia asioita rinnastetaan. Sen sijaan, kun vertailussa erotetaan asioita, käytetään sanaa ol.
Huomaa, että /om sanat ovat adverbeja, joten niillä ei ole erityistä akkusatiivimuotoa edes, kun ne ovat lauseen objektina.
Liittämällä /om-sanoihin adjektiivitunnus saadaan järjestyslukupronomineja. Näistä lähinnä kioma (kuinka mones) on käytössä: Kioma li finis? (Monentenako hän tuli maaliin?).
de kie mistä?; josta, mistä
de tie; de cxi tie sieltä, tuolta; täältä
de ie jostakin; mistään
de cxie kaikkialta, joka puolelta
de nenie ei mistään
de kiam mistä lähtien?; josta, mistä lähtien
de tiam siitä lähtien (tästä lähtien = de nun =
de cxi tiam)
gxis kiam mihin asti?; johon, mihin asti
gxis tiam siihen asti