Pikkusana ĉu vastaa suomen -ko-päätettä:
Ĉu vi scias? Tiedätkö?
Ĉu iu legis la libron? Lukiko kukaan kirjaa?[äänite]
Toisin sanoen ĉu tekee väitelauseesta kyllä-ei -kysymyksen. Nämä sanat muuten ovat jes (kyllä) ja ne (ei). Niitä käytetään näin:
Ĉu vi legis la libron? Luitko kirjan?
Ĉu vi ne legis la libron? Etkö lukenut kirjaa?
Jes. Luin.
Jes, mi legis. Kyllä luin.
Jes, mi jes legis. Ihan varmasti luin.
Ne. En.
Ne, mi ne legis. En lukenut.
Ne on myös tärkeä etuliite: plena (täysi), neplena (vajaa), malplena (tyhjä); ebla (mahdollinen), neebla (mahdoton); venkebla (voitettavissa oleva), nevenkebla (voittamaton).
Sana ĉu pannaan usein lauseen loppuun:
Vi ne legis la libron, ĉu? Et tainnut lukea sitä kirjaa.
Jes! Luinpas.
Ne. En niin.
Vi legis la libron, ĉu ne? Kai luit sen kirjan.
Jes. Luin.
Ne. En lukenut.
Kysymys- ja osoitussanat ovat tärkeä joukko pronomineja ja adverbeja. Esperantossa ne muodostavat niin johdonmukaisen kokonaisuuden, että ne voi esittää taulukkona. Sikai niitä kutsutaan useimmiten ''taulukkosanoiksi''.
Tässä on koko joukko huomioita näistä ns ''taulukkosanoista'':
Jotkut panevat ĉi-sanan pääsanan perään: tio ĉi = ĉi tio, tiel ĉi = ĉi tiel. Joskus ĉi-sanaa käytetään muissakin yhteyksissä: ĉi ĉio (tämä kaikki), ĉijare (tänä vuonna).
Li ja manĝas ion ajn (Hän nyt syö mitä tahansa). Bonan laboranton oni ne trovas ie ajn (Hyvää työntekijää ei löydä mistä tahansa). Kion ajn mi volas, mi ricevos tion (Mitä tahansa tahdonkin, minä saan sen). Al kiu ajn virino vi edziĝos, mi ŝin akceptos (Naitpa minkä naisen tahansa, minä kyllä hyväksyn hänet).[äänite]
Myös sanoja iel ja neniel voi käyttää: Ĉu ŝi iel plaĉas al vi? (Pidätkö hänestä ollenkaan?). Mi neniel malhelpis al vi (En lainkaan estänyt sinua).
/u ja /o -sanojen ero vaatii suomenkieliseltä hieman huolellisuutta, koska usein molempien vastine suomessa on sama. /u-sanat viittaavat yksilöihin (asioihin, esineisiin, eläimiin tai ihmisiin) - jonkin tunnetun joukon alkoista - kun taas /o-sanat viittaavat johonkin asiaan kokonaisuutena. /o-sanat eivät koskaan esiinny toisen sanan attribuuttina.
Esimerkkejä: Kiu vi estas? (Kuka sinä olet?) Kio vi estas? (Mikä sinä olet?) Kiu el ili perdiĝis? (Mikä niistä katosi?) Kio estas tiuj? (Mitä nuo ovat?) Tio estas sekreto. (Se on salaisuus.) Ĉio estas neperfekta. (Kaikki on epätäydellistä.) Ĉiu estas neperfekta. (Jokainen on epätäydellinen.) Ĉiuj estas neperfektaj. (Kaikki ovat epätäydellisiä.) Neniu scias ion. (Kukaan ei tiedä mitään.) Kion li diris? (Mitä hän sanoi?) Nenion. (Ei mitään.) Kiu? (Kuka?) Neniu. (Ei kukaan.)®
Huomaa erityisesti sanat kiam (jolloin, kun) ja kiel (kuten, kuin): Mi legos la libron [tiam], kiam vi venos (Luen kirjan, kun tulet). Li kantas [tiel] kiel birdo (Hän laulaa kuin lintu).
Sanaa kiel käytetään, kun vertailtavia asioita rinnastetaan. Sen sijaan, kun vertailussa erotetaan asioita, käytetään sanaa ol.
Huomaa, että /om sanat ovat adverbeja, joten niillä ei ole erityistä akkusatiivimuotoa edes, kun ne ovat lauseen objektina.
Liittämällä /om-sanoihin adjektiivitunnus saadaan järjestyslukupronomineja. Näistä lähinnä kioma (kuinka mones) on käytössä: Kioma li finis? (Monentenako hän tuli maaliin?).
de kie mistä?; josta, mistä
de tie; de ĉi tie sieltä, tuolta; täältä
de ie jostakin; mistään
de ĉie kaikkialta, joka puolelta
de nenie ei mistään
de kiam mistä lähtien?; josta, mistä lähtien
de tiam siitä lähtien (tästä lähtien = de nun =
de ĉi tiam)
ĝis kiam mihin asti?; johon, mihin asti
ĝis tiam siihen asti