Esperanton kirjoitus ja ääntäminen eivät periaatteessa tuota suomenkieliselle vaikeuksia, sillä suurimmaksi osaksi suomenkielen ja esperanton kirjoitusjärjestelmät yhtenevät. Sanoin: ''periaatteessa'', koska esperantossa on joukko äänteitä, joita suomessa ei ole. Nämä voivat olla aluksi hieman hankalia mutta tuskin tuottavat ylivoimaisia vaikeuksia varsinkin, kun suurin osa suomalaisista on jo tutustunut vieraisiin kieliin, joissa nämä äänteet esiintyvät.
Tärkein yhtäläisyys suomen ja esperanton kirjoituksessa on äänteenmukaisuus: jokaista kirjainta vastaa yksi äänne ja päinvastoin. Vaikka kohtaisit tekstissä tuntemattoman sanan, tiedät tarkkaan, miten se äännetään.
Nämä esperantonkieliset lauseet äännetään täysin suomalaisittain:
Kiu vi estas? Kuka sinä olet? [äänite]
Mia nomo estas Tero. Nimeni on Tero. [äänite]
Vokaaleja esperantossa on viisi: a, e, i, o ja u, jotka voi ääntää aivan kuin suomessa. Lisäksi nämä konsonantit äännetään samoin kuin suomessa: b, d, f, g, h, j, k, l, m, n, p, r, s, t ja v. Siten suomenkielisen on helppo lukea nämä lauseet:
Mi ne havas multe da mono, nur unu markon. Minulla ei ole paljon rahaa, vain yksi markka. [äänite]
Prenu la libron de sur la felto. Ota kirja huovan päältä. [äänite]
Tee erityisen tarkka ero näiden konsonanttiparien välillä: b-p, d-t, f-v ja g-k. Suomenkieli ei erottele näitä äänteitä toisistaan, koska b, f ja g esiintyvät lähinnä vain lainasanoissa. Esperanton puhumisessa tämä ''fuskaus'' voi johtaa väärinymmärryksiin. Äännä b, d ja g hyvin pehmeinä äläkä sekoita f-ää v-hen.®
Esperanton foneettisuus on poikkeukseton: n lausutaan puhtaana ännänä myös silloin, kun seuraava kirjain on g tai k. Lisäksi n-n jälkeen g on tavallinen g. Esimerkiksi sana lingvo (kieli) lausutaan lin-gvo ja manki (puuttua) lausutaan man-ki. Huomaat, että suu tekee esperantoa puhuessa enemmän työtä kuin suomessa.
Kun kirjain j edeltää konsonanttia tai taukoa, se ääntyy tiukkana i-nä. Näin ollen aj, ej, oj ja uj vastaavat suomen diftongeja ai, ei, oi ja ui. J-äännettä sanotaan puolivokaaliksi.
Aloitetaan helpoimmasta päästä. Esperantossa on toinenkin puolivokaali: ŭ (u-kirjaimen päällä on pienempi ''u'' eli brevis). Se lausutaan kuten englannin w. Konsonantin ja tauon edellä se ääntyy tiukkana u-na. Siten aŭ ja eŭ vastaavat suomen diftongeja au ja eu.®
Esperantossa on monta ''ässää''. Suomen kielen perus-s jo mainittiin. Suhu-s merkitään ŝ (s-kirjaimen päällä on ''hattu'' eli sirkumfleksi). Tässä kohdassa suomenkielisen puhujan on taas syytä olla tarkkana: äännä s terävästi (''sievistelevästi'') kielenkärjellä ja suhauta ŝ-konsonanttia reilusti työntämällä huulia hieman ulospäin.
Esperanton z äännetään niin kuin englannissa eikä missään nimessä ''ts'' niin kuin suomessa. Toisin sanoen z on soinnillinen s: sano s ja anna äänihuulten tuottaa samalla ääni. Tuloksena on mehiläisen lentoa muistuttava ääni: esperanton z. Samaan tapaan myös suhuässällä ŝ on soinnillinen vastinkappale: ĵ. Se lausutaan lisäämällä ŝ-äänteeseen äänihuulten tuottama ääni.
On vielä kolme ''ässää'': c, ĉ ja ĝ. C lausutaan ts, ĉ lausutaan tŝ ja ĝ lausutaan dĵ. Nämä äänteet lausutaan hyvin nopeasti, ikään kuin yhtenä äänteenä, siis nopeammin kuin suomen sanassa metsä.
Onkin enää yksi kirjain jäljellä: ĥ. Se lausutaan niin kuin ch saksan sanoissa sach ja noch ja samoin kuin espanjan j. Toisin sanoen ĥ on ikään kuin h:n ja k:n välissä. Tämä äänne esiintyy vain muutamassa esperanton sanassa. Jos sen ääntäminen tuottaa vaikeuksia, sen voi turvallisesti ääntää aina k:na.
Suomessa sananpaino on aina sanan alussa. Esperantossa se on aina toiseksi viimeisellä vokaalilla (puolivokaaleja j ja ŭ ei lasketa vokaaleiksi). Seuraavissa sanoissa painollinen tavu on kursivoitu: familio, ankaŭ, ankoraŭ, kelkaj, iel, io, mian, romantiko. [äänite] Tämä painotus saa esperanton kuulostamaan hieman italialta tai espanjalta.
Älä turhaan venytä vokaalien tai konsonanttien pituutta. Vaikka äänteiden pituudella ei yleensä ottaen ole merkitystä, paras on ääntää äänteiden pituudet suomalaisittain. Esimerkiksi sana sama [äänite] voidaan ääntää saama, saamma, samma tms, mutta paras on suora suomalainen sama (sattumalta tämä sana tarkoittaakin suomeksi sama).
Usein yhdyssanoissa tai sananjohdoksissa kaksi samaa kirjainta sattuu peräkkäin. Ne voi hyvin lausua suomalaisina pitkinä vokaaleina tai konsonantteina: ekkoni, allasi, sennacia; scii, heroo, obeema, skuu [äänite]. Kaksinkertaisissa vokaaleissa itse asiassa kuuluu kaksi eri vokaalia, painollinen ja painoton, jotka seuraavat toisiaan saumattomasti.
Suomenkieli ilmaisee kysymyksiä, tunteita, epäuskoa jne joukolla pikkusanoja ja päätteita, kun taas monet muut kielet turvautuvat esimerkiksi äänenkorkeuteen. Siksi suomi kuulostaa ehkä hieman tasapaksulta muunkielisen korvissa. Esperanto muistuttaa suomea tässä suhteessa: kysymykset ja vivahteet ilmaistaan omilla pikkusanoilla. Siitä huolimatta sekä suomea että esperantoa on lupa puhua ilmeikkäästi ja elävästi.
Suurin osa esperanton sanoista on peräisin eurooppalaisista kielistä. Näin ollen jos tunnet vieraita kieliä, osaat varmaan jo huomattavan määrän esperanton sanoja. Älä kuitenkaan anna muiden kielten lausunnan häiritä: noudata yllä annettuja lausuntasääntöjä pilkulleen, niin tulet ymmärretyksi. Itse asiassa suomenkielisen on monessa suhteessa helpompi puhua hyvää esperantoa kuin esimerkiksi englannin- tai ranskankielisen, koska suomen kirjoitus ja äänteet ovat lähellä esperantoa.
Tämä taulukko kerää yhteen kaikki esperanton kirjaimet ja äänteet:
| Kirjain | Nimi | Äännetään | Kirjain | Nimi | Äännetään |
|---|---|---|---|---|---|
| a | a | a | n | no | n |
| b | bo | b | o | o | o |
| c | co | ts | p | po | p |
| ĉ | ĉo | tŝ | (q) | kuo | vain nimissä |
| d | do | d | r | ro | r |
| e | e | e | s | so | s |
| f | fo | f | ŝ | ŝo | suhu-s |
| g | go | g | t | to | t |
| ĝ | ĝo | dĵ | u | u | u |
| h | ho | h | ŭ | ŭo | u |
| ĥ | ĥo | k-mainen h | v | vo | v |
| i | i | i | (w) | duobla vo | vain nimissä |
| j | jo | j | (x) | ikso | vain nimissä |
| ĵ | ĵo | soinnillinen suhu-s | (y) | ipsilono | vain nimissä |
| k | ko | k | z | zo | soinnillinen s |
| l | lo | l | (ä) | trema-a | vain nimissä |
| m | mo | m | (ö) | trema-o | vain nimissä |
Huomaa, että esperanto ei ollenkaan käytä kirjaimia q, w, x, y, ä ja ö. Niitä käytetään vain nimissä, ja ne lausutaan mieluimmin nimen alkuperäiskielen mukaisesti.
Esperantossa kuusi ''hatullista'' kirjainta, jotka puuttuvat muista kielistä: ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ. Usein tieto- tai kirjoituskoneesta puuttuvat nämä kirjaimet. Tämän ongelman ratkaisuksi on kehitetty muutamakin kirjoitustapa:
Kirjoitustapa 1 on vanhin, mutta sen ongelmana on, että aina ei ole selvää pitääkö h lausua vai edustaako se vain edellisen konsonantin hattua (sirkumfleksia). Esimerkiksi näissä sanoissa h on erillinen äänne: nuanchava, laghidro, tujhaltinta, bashomo [äänite]. Kirjoitustapa 2 on aluksi oudon näköinen mutta osoittautuu tottumisen jälkeen itse asiassa erittäin selkeäksi ja käytännölliseksi. Tämä tapa on hyvin suosittu tietokoneyhteydenpidossa. Kirjoitustapa 3 tuntuu aluksi hyvin luonnolliselta ja selkeältä mutta oikeastaan se rasittaa sekä silmiä että sormia. Kirjoitustapa 4 on epäsovinnainen mutta selkeämpi silmille ja helpompi sormille.
Koska esperanton seitsemän ässää ovat keskeisessä asemassa ja koska ne ovat suomenkieliselle melko vaikeita, niitä on syytä harjoitella. Lue ääneen:
sasasasa sesesese sisisisi sosososo susususu
ŝaŝaŝaŝa ŝeŝeŝeŝe ŝiŝiŝiŝi ŝoŝoŝoŝo ŝuŝuŝuŝu
zazazaza zezezeze zizizizi zozozozo zuzuzuzu
ĵaĵaĵaĵa ĵeĵeĵeĵe ĵiĵiĵiĵi ĵoĵoĵoĵo ĵuĵuĵuĵu
cacacaca cececece cicicici cocococo cucucucu
ĉaĉaĉaĉa ĉeĉeĉeĉe ĉiĉiĉiĉi ĉoĉoĉoĉo ĉuĉuĉuĉu
ĝaĝaĝaĝa ĝeĝeĝeĝe ĝiĝiĝiĝi ĝoĝoĝoĝo ĝuĝuĝuĝu
ŝanĝu zonon, ŝanĝu zonon, ŝanĝu zonon, ŝanĝu zonon vaihda vyö
ĵusa krizo, ĵusa krizo, ĵusa krizo, ĵusa krizo äskeinen kriisi
serĉu ŝercon, serĉu ŝercon, serĉu ŝercon, serĉu ŝercon etsi vitsi
loĝu lace, loĝu lace, loĝu lace, loĝu lace asu väsyneesti [äänite]
Huomaa, että ''sanoilla'' sasasasa ja cacacaca on sama rytmi, eli ne lausutaan yhtä nopeasti.®
Esperantossa esiintyy kirjainyhdistelmä sc eli sts. Tärkein esimerkki on verbi scii (tietää). Lue ääneen:
Ĉu vi jam scias? Tiedätkö jo? [äänite]
Sciura scienco estas facila. Oravatiede on helppoa. [äänite]
Lue seuraava esperantonkielinen teksti huolellisesti. Kiinnitä huomiota sananpainoon (merkitty kursiivilla) ja lausu eri äänteet selkeästi eri tavoin:
Min tre interesas ĉi tiu nova lingvo. Oni promesis al mi, ke mi lernos paroli ĝin pli facile ol ekzemple la francan lingvon. Kompreneble oni devas labori pri iu ajn lingvo, sed eble post kelkaj semajnoj mi jam povos komuniki esperante kun efektivaj alilandaj homoj. [äänite]®